Sotaonni oli tällöin jo kääntynyt, ja Banérin pohjoiseen vetäytynyt, nääntynyt armeija joutui taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan. Harjoitettiin molempia osapuolia kuluttanutta nälkäsotaa ja tulos oli remissi. Lindsay: History of the Reformation Reformation in Germany from Its Beginning to the Religious Peace of Augsburg, s. Erityistä palkkiota Wallensteinin ei keisarilta vaatinut, ainoastaan oikeuden ryöstää alueet, jotka hän pystyi valloittamaan. Voittoisa sotilas oli hakkapeliittain tulevana vastustajana tunnettu valoonilainen sotapäällikkö varakreivi von Tilly. Wallenstein totesi taistelun jälkeen, että jos hän olisi kärsinyt yhtä suuren tappion kuin von Tilly, hän olisi tehnyt itsestään lopun.
Uusi vaimo oli Ferdinand-keisarin suosikkeja ja Wallenstein saavutti suosiota myös antamalla keisarille hövelisti lainoja. Stålhandskea sanottiin luodinkestäväksi, koska hänestä ei saatu henkeä pois. Saksi hyökkäsi, ja Espanjan armeija lännessä Pfalzissa esti protestantteja siirtämästä joukkojaan. Vanhan tavan mukaan torvensoittaja kutsui taisteluun. Banér vetäytyi Halberstadtiin ja kuoli siellä 10.
Hänen komentajuuteensa kohdistui kuitenkin arvostelua: Banér moitti häntä passiivisuudesta ja kykenemättömyydestä ja halusi vaihtaa hänet. Minulle ainakin oli uutta se, että sodasta hyötyi Intia. Banérin kuoltua 1641 Ruotsin joukkojen ylipäälliköksi tuli Lennart Torstensson, joka suosi Stålhandskea, vaikka joutuikin pelastamaan tämän armeijan marssimalla hänen avukseen huhtikuussa 1642. Ranskalaisia taisteli samaan aikaan myös Italiassa. Espanja hyökkäsi Ranskaan ja tuhosi ja provinsseja ja uhkasi vuonna jopa. Espanja sai maita Rein-Pfalzin alueella valmistautuessaan jatkamaan sotaa Alankomaita vastaan.
Nyt katoliset turvautuivat upporikkaaseen mutta epäilyttävään, jo kerran vehkeilyjensä vuoksi viraltapantuun Wallensteiniin. Protestanttien armeijan johtajaksi tuli Saksin-Weimarin ruhtinas Bernhard, joka valtasi Baijerin voiton jälkeen. Paine oli ollut kova kuninkaallakin. Hän menetti kaikki tiluksensa Saksassa. Tätä kutsutaan nimellä Plzenin reverssi. Liigaan ei pyydetty mukaan Itävallan Habsburgeja eikä paaviakaan. Tämä onnistui, ja suomalaiset alkoivat lapioida vallia.
Katolinen ratsuväki ajoi ensin saksilaisjoukot pakoon, ja ne pysähtyivät vain hetkeksi ryöstämään ruotsalaisten leirin. Sotahan ranskalaistui vuodesta 1640, kun sellaiset kovan luokan sotapäällikköt kuten Condé ja Turenne astuivat taistelukentille. Vaikka Ruotsi saavutti strategisen voiton, kuninkaan kaaduttua se perääntyi nopeasti useimmilta Saksasta valloittamiltaan alueilta. Mansfeld sairastui ja kuoli muutaman kuukauden kuluttua. Koska sen täytyy olla täynnä virheitä ja väärinymmärryksiä sekä vakavia puutteita, pyydän asiantuntevia kommentteja. Kronenberg kaatui; hänen voittamattomansa työnnettiin pakosalle. Westfalenin rauhan suorana seurauksena Saksa jakaantui hajanaisiin pikkuruhtinaskuntiin, jotka kuitenkin kuuluivat nimellisesti keisarikuntaan sen lopettamiseen asti.
Hänen päivänsä olivat kuitenkin jo luetut. Peloissaan, että Wallenstein olisi vaihtamassa puolta, Ferdinand pidätytti hänet poistettuaan hänet joukkojen komennosta. Protestanttien armeijan johtajaksi tuli , joka voiton jälkeen valtasi Baijerin. Hän piti huolen siitä, että Etelä-Saksan protestannit muodostivat vuonna 1633 liiton Heilbrunnin konventissa. Neuvottelijat ja kirjuri selviytyivät hengissä putoamalla lantakasaan.
Silta saatiin valmiiksi ja sotajoukko otti pian katolisista mittaa vastarannalla. Vastatoimena katoliset perustivat Maksimilianin johdolla 1609. Kun Rudolf poikkesi sopimuksesta, Prahan protestanttiset johtomiehet marssivat Prahan linnaan valittamaan. Wallenstein ei kuitenkaan saanut vallatuksi Själlannin saarella olevaa Tanskan pääkaupunkia, sillä ja eivät sallineet keisarin laivaston rakentamista Itämerelle. Sota oli merkittävällä tavalla uskonsota ja sitä edelsi vahva propaganda.
Ja kaiken tämän palkaksi, kun suomalaiset olivat tehneet Ruotsista suurvallan ja Saksasta autiomaan, nousi valtaan pikkulapsi, tuleva Kristiina-kuningatar. Sodan jälkeen kaupungissa oli vain 400 asukasta. Ranskan valtionhoitaja kardinaali Richelieu oli myös valmis maksamaan Tanskan sotaretkestä Saksaan. Ferdinandilla ei ollut tarpeeksi joukkoja kapinan kukistamiseen, ja hänen oli pakko kutsua serkkunsa, Espanjan avuksi taltuttamaan kapinointia. Ruotsin joukot viettivät talven Etelä-Saksassa.