Tuo kÀvisi vertauskuvaukseksi muistoihin, jotka tulvivat mieleen. Nauruni pysÀhtyi kuin seinÀÀn, kun hÀn vakavalla ilmeellÀ tuli luokseni ja toivotti osanotot lapseni puolesta. Hitaista aamuista ja suunnittelemattomista pÀivistÀ. En ole ihan varma, miten tÀnne jouduin. Ajattelin, ettÀ antaisin Amandan syntymÀpÀivÀn kunniaksi itselleni luvan hieman jossitella.
Kun nÀkee toisesta vain ulkoisen olemuksen ja sen, mitÀ hÀn tekee, ei tiedÀ mitÀÀn siitÀ, mitÀ tÀmÀ kÀy sisÀllÀÀn lÀpi. EttÀ kuinka syviÀ tai matalia kuoppia onkaan ja kuinka niistÀ onnistuu ulospÀÀsy. Runoilija Kirsi Kunnas on sitÀ paitsi joskus todennut, ettÀ ihminen ei oikeastaan voi kertoa jÀlkikÀteen menneisyydestÀÀn tÀysin rehellisesti muuttamatta sitÀ, koska kokemus suodattuu niin monien kertyneiden kokemusten ja muuttuneen identiteetin lÀvitse. Kaikki jouluvalot ja kuusenkoristeet saivat Ampsun huomion tÀysin. Olenko vihainen Amandalle, kun sitÀ ei enÀÀ ole? Sinun ainutlaatuisuutesi ei vie arvoa muilta. Ei ole ketÀÀn muita, olen tÀÀllÀ ihan yksin. NÀhdÀ, mikÀ erottaa sinut muista.
PÀÀtin, ettÀ nyt on juuri oikea hetki jÀrjestÀÀ ne, lÀhellÀ Amandan syntymÀpÀivÀÀ. VielÀ alkuvuonna minua puistatti suuresti ajatus töihin menemisestÀ. Ja niin minÀ laskeudun tikas kerrallaan takaisin alas. Itkin kun itketti ja purin ahdistusta ÀÀneen. Toisaalta rauhallisella luonteella varustettu, ei huomaa puutteitaan niin helposti.
HÀn oli kaikista maailman ihmisistÀ viimeisin jolle voisin olla vihainen. Nyt koitti se hetki, kun halusin palata tÀmÀn blogin ÀÀrelle. Mutta silti jo seuraavana pÀivÀnÀ myös nauroin. Olin miltei kauhuissani palatessani ihmisten pariin tekemÀÀn työtÀ nÀiden omaishoitovuosien ja kotona olemisen jÀlkeen. Useampi ystÀvÀni on varovasti kysynyt minulta, miltÀ tuntuu nyt kun Amandan syntymÀpÀivÀt lÀhestyvÀt. Kukaan ei ihmetellyt, jos kÀvin itkemÀÀn kesken lauseen tai jos tuli Àkisti tarve puhua Amandasta tunti toisensa jÀlkeen. Muistan myös ensimmÀisiÀ kertoja Amandan kuoleman jÀlkeen, kun menimme koko perhe Prismaan ruokaostoksille.
Sen sÀvelmÀ ja kertosÀkeistön sanat syntyivÀt kuin itsestÀÀn, ja mikÀ parasta, voin allekirjoittaa ne vielÀ tÀnÀkin pÀivÀnÀ. Ihastuin kakkujen ja leivonnaisten tekoon ja varsinkin koristeluun 2011 vuoden alussa. Kahden kuukauden jÀlkeen tajuan tuon olevan niin totta. Vaikka moni ei ole koskaan kohdannut kasvokkain lapsensa menettÀnyttÀ, on jokaiselle kehittynyt tÀstÀ ajatus elokuvien, tv-sarjojen ja aikakausilehtien tarinoista. Muiden seurassa olen reipas, enkÀ pillahda itkuun, vaikka aiheesta tulisikin puhetta jonkun kanssa.
Kunnaksen mukaan parhaan totuuden löytÀÀ omista teksteistÀ, jotka on kirjoitettu mahdollisimman lÀhellÀ aitoa tapahtuma-aikaa, sillÀ niissÀ elÀÀ se minÀ, joka ihminen on tuolloin ollut. HÀnen tukkansa olisi yhÀ vallattomampi kiharapilvi ja siihen varmaan saisi tehtyÀ jo upeat saparot. Olisi suurta itsekkyyttÀ ajatella niin. Muita tarjoiluja ristiÀisissÀ oli muun muassa suklaaseen dipatut vaahtokarkit ja mustaherukkaiset kakkupallot. Pari viikkoa pojan kuoleman jÀlkeen poikkesimme ystÀvÀni kanssa hyvinvointimessuilla. Uusi tunne minussa on viha.
Ollaankohan tÀssÀ menossa hyvÀÀn ja eheÀmpÀÀn suuntaan askel kerrallaan vai ovatko nÀmÀ sittenkin vain ensiaskelia kohti uutta kyynistÀ ja apaattista minÀÀ? TÀhtien tuolla puolella muovailtiin huolella EthÀn sÀ ikinÀ kadota tuota katsetta? Kakun sisÀllÀ on vaniljamousse mustikoilla ja kinuskimousse mansikoilla. NÀin minua kuvaillaan ÀÀneen lÀhes joka kerta, kun kerron uudelle ihmiselle Amandasta. Toiset etsii sitÀ oikeaa, eikÀ tajua ajoissa lopettaa. Olen kiitollinen jokaisesta aamusta johon herÀÀn sekÀ alati vaihtuvista pÀivistÀ ja kuukausista, jotka saan kokea. Joskus tuttaviani kÀy kuopan suulla kysymÀssÀ, miten minulla menee.
PelkÀÀn, ettÀ alan tottua tÀhÀn yksinoloon. Voisin olla vihainen yleensÀkin elÀmÀlle, mutta elÀmÀ antaa surun lisÀksi niin paljon kaikkea hyvÀÀ, etten halua kohdistaa vihaani sille. No capo G MissÀ DhÀn sut teh Emtiin? En koskaan unohda sitÀ, kuinka pieni katsoi viime jouluna kotiamme suurin silmin sairaalasta pÀÀstessÀÀn. Se on suurin ja kauhein asia mitÀ eteen voi tulla. On hetkiÀ, kun pysÀhdyn miettimÀÀn, oliko meillÀ ihan oikeasti toinenkin tytÀr vai kuvittelinko sittenkin vain kaiken.