Olen etsiskellyt jo jonkin aikaa minilokerikkoa, johon askartelisin minikokoisia tuotteita. Yhytin sellaisen viimein ihan vahingossa lapsenlapsemme joulukalenterista, joka oli joulun jälkeen menossa roskiin. Nainen istahtaa rättiväsyneenä bussin penkille, takanaan raskas viikko päiväkodissa. Ruotsin suurin päivälehti Dagens Nyheter tarjosi joulun alla suuren ja mielenkiintoisen artikkelin erikoisesta trendistä jonka näkee ilmaantuvan hieman erilaisissa muodoissa siellä täällä: jonkinlainen itsensä kiduttaminen ja äärirajoille vetäminen tuntuu olevan kuuminta hottia maailmalla, ja Ruotsissa. Kierrätykseen pakettia purkaessani huomasin pahvien alta paljastuvan muovisen lokerikon, joka kävisi puuhastelutarkoitukseeni. Nyt kun olemme digipahoinvointivaltio, jäljellä ei ole mitään muuta, kuin silloin tällöin jakoposti ja Destia.
Ukkokulta ohjaa vaimonsa olohuoneeseen, takassa palaa tuli, tuoli torkkupeittoineen on takan edessä, pöydällä avattu viinipullo ja lasi, ja mies tuo vielä villasukat. Lapset ovat ihania mutta rajansa jaksamisellakin. . Muovikotelon lokeroiden syvyys 2,5 cm ja niiden erilaiset korkeus- sekä leveyserot olivat oiken sopivat tuleville pikkutöilleni. Silloin kun Suomi ei ollut vielä hyvinvointivaltio, meillä oli kaikissa kylissä vähintäänkin kaksi kauppaa, taksi, koulu, linja-autossa rahastaja, poliisilaitos ja pankkeja. Hoitajia on sairaslomilla ja koko viikko on tehty pitkiä päiviä. .
. . . . .
. . . . . . .
. . . . .
. . . . .
. . . . . .
. . . . . . .