Jaakkona katseltiin myös naurismaalle, jossa nauriiden sanottiin olevan jo »jäniksen silmän kokoisia». Teos syntyi juhlien taiteellisen johtajan Arto Noraksen aloitteesta ja on hänelle omistettu. Artaban suuntasi siis Egyptiin, muttei löytänyt etsimäänsä kuningasta. Hän taivalsi etsien kuukausia, vuosia ja vuosikymmeniä. Esimerkiksi Italiassa ja espanjankielisissä maissa on tänään lahjojenjakopäivä.
Kiven heittämisen taustalla on liittyvä symbolinen merkitys: kivi on syntitaakka, joka heitetään pois synneistä vapautumisen merkiksi. Uimakausi alkoi olla lopuillaan, ilmat viilenivät ja syyskesä alkoi. Tämä lienee pakanallista perua, sillä päivä pyhitettiin eli muinaisuskoisten ukkosen jumalalle, ja sitä kutsuttiin Ukkosen päiväksi. Teos sai tuoreeltaan innostuneen vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta. Monissa maissa päivää kutsutaan kolmen kuninkaan juhlaksi. Solistina kantaesityksessä esiintyi luonnollisesti Noras itse, orkesterina oli Tallinnan kamariorkesteri, ja esityksen johti säveltäjä. Uskottiin myös, että mikäli Jaakkona on kirkasta ja lämmintä, tietää se kylmää joulua.
Caspar, Melchior ja Balthasar ryhtyivät heti tekemään matkasuunnitelmia, mutta nuorta Artabania he eivät olisi halunneet mukaansa. Jos Jaakon halla merkitsee perunan lehden, Lauri merkitsee lisää ja Perttu 24. Päivää varten kodit puhdistettiin ja sisätilat koristeltiin lehdillä kuten juhannuksena. Ukon päivänä ei käytetty myllyjä, puitu viljaa, kudottu kangasta, kehrätty lankoja, leikattu viljaa tai pidetty talkoita. Jaakon kylmän kiven heittämisen uskottiin aiheuttavan vesien viilentymisen. Kun Artaban oli lopettanut, hän sanoi: 'Minusta sinä käytit hyvin omaisuutesi. Katolisen perinteen mukaan itämään tietäjiä oli kolme: Caspar, Melchior ja Balthasar.
Sellokonsertto on Naantalin Musiikkijuhlien tilausteos. Joku sanoi hänen perheensä paenneen Egyptiin. Mikäpä olisi sen arvokkaampaa kuin miehen terveys, lapsen henki ja naisen vapaus. Matkalla lähtöpaikalle Artaban kohtasi ryöstetyn miehen, joka makasi tien varressa henkihieverissä. Helsingissä toiminnanjohtaja Jaakko Koskinen on pilan päiten heittänyt kiven vuodesta 1995 alkaen Jaakon päivänä. Jos säät suosivat, niin nopeasti tuleentuva ohra — ja ehkä ruiskin — ehti valmistua Jaakoksi.
Loppiaista vietetään itämaan tietäjien muistoksi. Ukkosen päivänä ei saanut kolistella eikä muutenkaan metelöidä, äänekkäät työt oli siirrettävä seuraaviin päiviin, koska kova ääni saisi ukkosen äkeänä paikalle, minkä uskottiin pilaavan sadon. Raamattu ei kuitenkaan kerro tietäjien lukumäärää saati nimiä. Jollei hallaa kuitenkaan Jaakkona tullut, ei siitä ollut vaaraa Perttunakaan. Siellä hän tuli käyttäneeksi viimeisen kallisarvoisen aarteensa ostaessaan orjatytön vapaaksi. Onpa altaaseen kerran heitetty kiven sijasta silitysrauta, jonka tarkoituksena oli kylmentämisen sijaan lämmittää kylmän kesän uimavedet ja näin pitkittää uimakautta.
O sa maailman lapsista saa lahjansa vasta loppiaisena. Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja naulaa tuohen kiinni koivuihin. Kaiken lisäksi hän joutui luovuttamaan safiirinsa saadakseen miehelle hoitoa. Kuukausien päästä hän saapui Betlehemiin, jossa oli syntynyt Jeesus-niminen lapsi. Viulukonsertto syntyi Elina Vähälän tilauksesta, ja hän myös kantaesitti sen vuonna 2012 Sinfonia Lahden kanssa säveltäjän toimiessa kapellimestarina. Toimittaja Vesa Sirén haastatteli Jaakkoa aiheesta - voit lukea jutun.
Jaakko Kuusiston viimeisin sävellys, Sellokonsertto, kantaesitettiin kesäkuun 11. Hän pysähtyi auttamaan miestä, vaikkei ehtisikään sitten ajoissa kohtaamispaikalle. Townshend nosti teoksen esille Helsingin Sanomien haastattelussa joulukuun alussa. . Onnettomana hän kertoi elämäntarinansa vieressään seisseelle naiselle. Heinäisillä rannoilla ja nevoilla liikkuvien metsästäjien välineitä olivat hangasverkko ja kadikka. Pelastaessaan erään poikavauvan hengen Artaban menetti rubiininsa.
Mig Holderin kertoma ja Tony Morrisin kuvittama kuvakirja Neljäs tietäjä kertoo vanhaan legendaan perustuvan kertomuksen neljännestä tietäjästä, joka ei ehtinyt kolmen muun matkaan. Itä-Suomessa Jaakon päivää on kutsuttu Ukon pyhäksi tai Ukon päiväksi. Poutaista Jaakkoa sanottiin seuraavan hyvä loppukesä. Raamatun mukaan itämaan tietäjät seurasivat tähteä ja saapuivat kumartamaan Jeesus-lasta kallisarvoisia lahjoja tuoden. Tuli on tullut maailmaan salamasta, joten tulta ei viritetty taloissa ennen iltaa.