Kansallisteatteri sapiens. Menestyskirja Sapiens muuttuu Kansallisteatterissa huimaksi luontodokumentiksi ihmisestä 2020-02-06

Sapiens Kansallisteatterissa

Kuten sen, jota istuimme Kansallisteatterissa katsomassa, mutta myös jumalat, rahan ja tuhottoman määrän erilaisia ideologiota. Nyt sinne kokoonnutaan katsomaan kuviteltua tarinaa yhdestä eläinlajista, ihmisestä. Kapitalismin imu on keskeinen kysymys Sapiens-esityksessä. Myös Hararin kirjalle tyypillinen sopivan kepeä ote ja huumori ovat mukana esityksessä. Kansallisteatterin sivistynyt ensi-iltakohteliaisuus pitkien loppuaplodien muodossa 32 tekijän yhtäaikaa rynnättyä esiripun eteen kiitoskumarruksiin on jo lähes traditio - niin puuduttava, pitkäpiimäisen hidas, tavanomaisen eleetön, tyhjä, lapsellinen ja kesy kuin teoksesta tulikin.

Kansallisteatterin Sapiens häkellyttää

Näytelmässä kysytään Hararin sanoin, että mitä me lajina seuraavaksi haluamme. Näytelmä käy läpi ihmiskunnan synnyn ja ihmistä muokanneet kolme vallankumousta: kognitiivisen vallankumouksen, maanviljelyn vallankumouksen ja tieteellisen vallankumouksen. Kertojaäänenä toimii Avara luonto -dokumenteista tuttu Jarmo Heikkinen. Seitsemänkymmentätuhatta vuotta sitten Homo sapiens oli vähäpätöinen eläin, joka vain puuhaili omiaan yhdessä Afrikan kolkassa. Jos tarkoitus kerran on seurata luontodokumenttia, niin tähän on olemassa yksi vaihtoehto: Avaran luonnon selostaja Jarmo Heikkinen! He ovat kaikki saman lajin edustajia, joten olisi harmillista, jos tunnistaminen pakottaisi aivot etsimään mielleyhtymiä juuri siitä tietystä henkilöstä. Lohdutukseksi meille katsojille esitys kuitenkin antaa periksi ja puolustelee ääneen teoksen alussa ja lopussa syntymantraansa: tämä esitys on taru tarinankertoja Sapiensista ja näitä maailman syntyhistorian kertomuksia on miljoonia erilaisia - tämä on yksi niistä. Tulevaisuus tuo tullessaan uudenlaisia eettisiä pohdintoja ja niissä auttaa, kun ymmärtää mistä tulemme ja millaista tuhoa olemme matkan varrella saaneet jo aikaiseksi.

Teatterinna: Sapiens @ Kansallisteatteri

Menkää siis kuuntelemaan ja oppimaan itsestänne ja historiastanne. Pokka piti alusta loppuun asti. Näiden voimien tasapainottelu on oikeastaan tällä hetkellä se kynnyskysymys. Voisi ajatella, että Kansallisteatterin peruskävijälle Sapiens aiheuttaa lievää nikottelemista. Mainio hetki, hienoa koreografiaa ja hauskaa tekstiä. Kuuntelin Sapiensin äänikirjana vähän aikaa sitten, ja esitys palautti hienosti mieleen juuri niitä asioita, jotka kuunnellessa olivat aiheuttaneet suurimmat ahaa-elämykset.

Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia

Sapiensin näyttämötoteutuksesta vastaavat suomalaisen tanssin ja teatterin huipputekijät — Minna Leino, näyttämötaiteen valtionpalkinnolla vuonna 2017 palkittu W A U H A U S-ryhmä, Jani-Matti Salo ja Laura Haapakangas. Tietysti on riskejä, ja olen kauhean ylpeä Kansallisteatterin linjasta, jossa näitä riskejä on otettu. Kjell Westön romaaniin perustuvassa Rikinkeltaisessa taivaassa näyttelee myös Annika Poijärvi, joka vakinaistettiin osaksi Kansallisteatterin näyttelijäkaartia vuodenvaihteessa. Sapiensin lisäksi Kansallisteatteriin ovat tulossa myös Kauppamatkustajan kuolema, Lokki, Rakkauden päätös, Rikinkeltainen taivas, Pelle, Kartta, Alina ja Ihmisen ääni. Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Tai oikeastaan mitä me haluamme haluta.

Sapiens Kansallisteatterissa

Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Pidän Kansallisteatteria arvossa, ohjelmisto on kiinnostavaa ja korkealaatuista, kertoo Teatterikorkeakoulusta vuonna 2010 valmistunut näyttelijä. Sapiensin ihminen on eläin, jonka erottaa muista eläimistä kyky puhua kuvitteellisista asioista ja kertoa tarinoita. Vain ajatus Jarmo Heikkisestä, television Avara luonto -dokumenttien tutusta äänestä esityksen kertojana tuntui hyvältä. Tämän kirjan ja näytelmän ehdottomasti tärkein anti on, että ne edes yrittävät tehdä noita rakenteita läpinäkyvämmäksi.

Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia

Maanviljelys on isossa osassa ja Harari toteaakin sen muuttaneen kaiken. Siihen olisi ollut hyvä lopettaa. Tämä tarinoiden luoma todellisuus antoi ennennäkemättömät mahdollisuudet yhteistyölle tuolle luovalle ja tuhoavalle voimalle. Kun kasvojen eleet ja ilmeet poistuvat näyttelijän repertuaarista, niin se ilmaisu pitää siirtää kehoon ja sen kieleen. Viimeisessä kuvassa ihminen seisoo yksiössä älykännykkä kädessään. Näyttelijät ovat hiljaa koko näytelmän ajan ja ainoa ääni kuuluu kertojalle.

Teatterinna: Sapiens @ Kansallisteatteri

Alunperin odotin jotain kolmen tunnin maratonia, mutta tämä pituus on yllättävän passeli. Sapiens on todellista ensembleteatteria, eli pääosaa ei ole vaan kaikilla on tukku erilaisia rooleja. Mutta hienoa siis, että tietokirjaan perustuva esitys pyörii isolla näyttämöllä, ja kyllä tämä siellä todella hyvin toimii. Esitys tarjoaa hauskan, sarkastisen ja totunnaisia ajatuksia rikkovan näkymän ihmislajin historiaan aina ajan alkuhämäristä nykyaikaan — ja vähän tulevaisuuteenkin. Jarmo Heikkisen ilmeikäs ääni ja rauhallinen, kaunis luenta ovat esityksen runko.

Teatterinna: Sapiens @ Kansallisteatteri

Jos ihmislajin historian, vaikkakin lyhyen, vain 70 000 vuotta pitkän, pystyy kertomaan lukijaa vähän alle 500 sivussa, niin sen pystyy tekemään myös tunnissa ja 40 minuutissa, samalla tavoin kiinnostavasti ja katsojan lumoavasti. Hararin kirjan mukaan 70 000 vuotta sitten tapahtui geenimutaatio, joka johti siihen, että ihmiselle eli Homo sapiensille kehittyi kyky puhua kuvitteellisista asioista, kertovat näytelmän ohjauksesta ja koreografiasta vastaavat Wauhaus-kollektiivin Anni Klein ja Jarkko Partanen. Valitettavasti äänikirjan sai vain tuplanopeudelle, joten ehdin matkalla päästä vasta siihen, kun Homo Sapiens tuhosi muut ihmislajit planeetalta. Ja kun sapiens ei tiedä, mitä haluaa, mitä tehdä saavuttamallaan asemalla tai muutenkaan oikein mistään mitään, on se vaarallinen laji sekä muille eläimille että itselleen. Näyttelijöitä ei naamioden takaa voi tunnistaa, olennainen ja kerronnan kannalta tärkeä ratkaisu, vaikka alkuun kestääkin jonkin aikaa tottua ilmeettömiin kasvoihin. Odotin musiikillista ja skenografista iskevyyttä, ilmaisumielikuvitusta.