Erityisen haluttuja ovat matematiikan ja englannin kirjat. T a rina n ensimmäiset käänteet o vat kirjallisia. Viidakosta kuuluu vain erilaisten eläinten äännähdyksiä ja tähtitaivas on kirkas. Rata suljettiin jo 1947, koska se ei kestänyt säännöllistä liikennettä. Toisen maailmansodan aikaan marssi sanoitettiin Englannissa roisimmin muotoon Hitler has Only Got One Ball Hitlerillä on vain yksi kives. Joen varrella on monia lauttahotelleja, ja tarjonta on monenkirjavaa.
Mon-heimo elää lähellä luontoa ja harjoittaa pääasiallisesti perinteistä maataloutta. Monit saapuvat pitkähäntäveneillä voimakkaisiin valkoisiin kasvomaalauksiin naamioituneina ja värikkäissä puvuissaan. Matkan voi tehdä esimerkiksi Junalla Bangokista Kanchanaburiin joka on jo kokemus sinänsä, eikä silta jätä ketään kylmäksi. Kun paluukuljetukset alkoivat lokakuussa 1943, hengissä selvinneet olivat sairaita ja nälkiintyneitä. Kaikki on kuitenkin nimetty ja viritetty niin, että turistien odotukset kohteessa täyttyvät. Digilehtien sekä muun maksullisen sisällön käyttöön tarvitset lisäksi voimassa olevan tilauksen.
Samanlainen suhde oli kaikkialla, minne jaavalaisia pakotettiin japanilaisten orjiksi. Lepohetken jälkeen voikin suunnata mon-kylään, jossa asukkaat myyvät käsitöitään. Nam Tokista Burman rajalle kulkenut rataosuus purettiin vuonna 1976, koska sen puiset siltarakenteet alkoivat käydä vaarallisiksi. Tanssia tähtien valossa Hotellilla ei ole sähköjä, vaan illan hämärtyessä jokaisen huoneen eteen tuodaan öljylamput. Osa vanhasta ratapenkasta on nykyään turistien luontovaellusreittinä. Matkassa ollut nuorimies näki omin silmin.
Norsuleirit saavat silloin tällöin osakseen kritiikkiä eläinten hyväksikäytöstä. Nimensä rautatie sai sen vuoksi, että yli 100 000 miestä kuoli rautatien rakennustöiden aikana onnettomuuksissa, nälkään tai julmuuksien vuoksi. Perillä Sangkhlaburissa voi kokea aidon Thaimaan. Joelle ei myöskään rakennettu yhtä vaan kaksi siltaa. Kwai-joen yli kulkeva rautatiesilta on suosittu kohde historiasta kiinnostuneille. Junamatka kestää noin 1,5 tuntia. Tarjottimilla on kaikenlaista syötävää, vaikka munkkeja.
Jättiurakka Japanilaiset valtasivat Burman englantilaisilta siirtomaaisänniltä vuonna 1942. Boullen romaanin ja Leanin elokuvan henkilöt ovat kuitenkin täysin sepitteellisiä. Alueella on hyvät mahdollisuudet tutustua kansan historiaan, henkiseen kulttuuriin ja arkeen. Koe rauha viidakossa lipuvassa hotellissa Kwai-jokea ympäröivä alue tunnetaan upeasta luonnostaan ja rauhallisesta tunnelmastaan. Elokuvassa hahmoja esittävät Alec Guiness ja Sessue Hayakawa.
Juuri kansainvälisen maineen ansiosta joen nimi muutettiin vuonna 1960 muotoon Kwae Yae. Toiset myyjät tasapainoilevat keikkuvassa junassa valtaisat tarjottimet päänpäällään. Kwai-joelle järjestetään erilaisia retkiä Kanchanaburin lisäksi esimerkiksi , mutta jokiretken voi tehdä myös omatoimisesti. Siellä voi kavuta elefantin selkään ja käydä pienen kierroksen sekä nähdä elefanttien taitonäytöksiä. Vain 52 000 jaavalaista radan rakentajaa palautettiin kotiinsa.
Kun juna pysähtyy asemilla, kyytiin nousee monenmoista myyjää. Hitlerin kives Elokuvaklassikko ei mässäile raakuuksilla tai väkivallalla, se ei ollut tuolloin tapana. Rauhan tultua vuonna 1945 englantilaiset purkivat neljä kilometriä radan kiskotuksesta Burman rajalta. Kaupunki tunnetaan erityisesti kulttuuriaarteistaan kuten vedenalaisesta temppelistään ja 400 metriä pitkästä puisesta sillastaan. Matka rajaseudulle Ensimmäinen autenttisuuspulma liittyy tapahtumapaikkaan. Koska ollaan Thaimaassa, kyytiin nousee myös luonnollisesti kaikenlaisen rihkaman myyjiä värillisine koruineen, huiveineen ja hattuineen. Sangkhlaburi sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Burman rajasta.
Täällä voit vaellella ryteikköisessä maastossa, johon rautatie rakennettiin ja kuunnella vangeilta tallennettuja tarinoita. Hotellilla on pelastusliivejä, jotka on puettava päälle, kun lähtee kokemaan, millaista on antaa virran viedä. Mutta juuri täällä legenda syntyi. Sillan tuho Ensimmäinen Kwae Yaen ylittävä puinen silta valmistui helmikuussa 1943, ja silloin aloitettiin liikenne sillan yli. Elokuva filmattiin silloisella Ceylonilla, mikä on nykyään Sri Lanka, ja elokuvan silta on Kitulgalan silta.