Marjo Leinosen äänen tunnistaa heti. Taito tehdä laulu ei tule tyhjästä ja siksi parhaat harjoittelevat. Tuosta syksystä on sauhuttu paljon ja ihan syystä. Miljoonia levyjä myyneet viihdeorkesterit täyttivät radioaallot ja jylläsivät popmarkkinoilla. Chausson: Andante ja allegro Céleste Zewald, klarinetti, ja David Kuyken, piano. Kostea kylmyyskään ei estä mielikuvituksen laukkaa kohti aurinkoa. Hänen bluesinsa ja soulinsa ei ole muiden kopiointia.
Keskitie onkin muuttunut twilight zoneksi! Miten olla yksinkertainen ja samalla monitulkintainen? Kiinnostavia ja sittemmin tärkeiksi osoittautuneita albumeita ilmestyi solkenaan. On todella vaikeaa kuulostaa helpolta. Meksikolaisfiestasta hartaiden folk-laulujen kautta härskisti sokeroituun amerikan herkkuun kulkeva musaparaati vie joulumusiikin ihmemaahan. Seija Simola: Laulu kuolleesta rakastetusta Yves Montand: Les Feuilles Mortes Three Dog Night: One Edda Magnason: Trubbel Cesaria Evora: Sodade Massive Attack feat. Vuonna 1979 myyntilistoilla hillui tyylillisesti monenkirjavaa sakkia. Hyvän kappaleen mysteeri kiehtoo loputtomiin. Mitä valmentaja saa tehdä tai sanoa? Yksi taiteilja lisää jokaiseen sovitukseen kulkuset, toinen tekee joulun kunniaksi itkuisen rakkauslaulun.
Irmgard Seefried, sopraano, ja Erik Werba, piano. Egotrippi-yhtyeen riveissä suomalaiselle popyleisölle tutuksi tullut Knipi metsästää tätä eriskummalista tasapainoa aina uutta laulua kirjoittaessaan. Joni Mitchell, Lana Del Rey ja Knipi eivät ole vahingossa hyviä. Los Lobos: Feliz Navidad Los Lobos: Christmas and You Augie Rios: Donde esta Santa Claus? Nicolas Rivenq, baritoni, Emmanuel Pahud, huilu, Dominique de Williencourt,sello, ja Yves Henry, piano. Aleksandr Tshernov, viulu, Irina Popova, viulu, Igor Boguslavski, alttoviulu, ja Aleksandr Rudin, sello. Punkin jälkihöyryt sekoittuivat diskohuumaan, raskaasti rokkaavien yhtyeiden soinnit kietoutuivat synteettiseen uuden ajan klangiin.
Nyt vanhojen orkestereiden sointi soi kadonneen ajan eleganssia ja entisajan normaalissa on nyt kuultuna kiehtovaa outoutta. Ensimmäiset suuret musiikilliset kolahdukset opettivat, että elämän ja musiikin edessä pitää olla avoin ja rohkea. Onneksi on Tuomas Holopaisen kaltaisia säveltäjiä, jotka eivät pelkää viihteellisyyttä eivätkä hämärän rajamaita musiikissaan. Kuinka suuri on valmentajan valta pelaajiin? Muutamassa kuukaudessa rockin maailma sai uuden klangin. Cho-Liang Lin, viulu, ja André-Michel Schub, piano.
Jossakin klassisen ja popin välillä vellovat paksut jousimatot kertovat soivia kokoperheen satuja. Joskus pieneen tilaan mahtuu niin paljon, ettei sen pitäisi edes olla mahdollista. Se toimii mielialalääkkeenä, auttaa itsesuggestiossa ja saa ikävät tosiasiat katoamaan- ainakin hetkeksi. Ylikansallinen yhtiö, hullu elokuvaohjaaja tai helposti hankaluuksiin ajautuva räppäri löytää sen ja antaa vanhalle viisulle toisen mahdollisuuden. Väkevimmät isälaulut kertovat kaipauksesta ja kiitollisuudesta mutta myös epätietoisuudesta ja tuskasta. Luovasta kaaoksesta alkoi popin uusi vuosikymmen.
Hän käsitteli soitintaan taituruudella ja vimmalla, joka muutti rockin maailmaa. Egotripille ja Anna Puulle säveltämissään hiteissä Knipi on löytänyt taian. Marjon ilmaisussa olennainen tekijä on jo teini-ikäisenä alkanut musiikkifanius ja uteliaisuus. Korngold: Jousikvartetto n:o 1 A-duuri Aron-kvartetti. Pimeä ei olekaan enää niin pimeää.
Laulu näyttää jo loppuun käsitellyltä tapaukselta, kunnes tapahtuu ratkaiseva käänne. . Totta kai surullinen musiikki on mahtavaa. Sinnikkäät rock-veteraanit taistelivat valokeilasta ja ostavan yleisön huomiosta nuorten kumouksellisten kanssa. Hiljattain kuollut rumpali Ginger Baker edusti klassista käsitystä taituruudesta.
Isänpäivä on paatoksellisten laulujen juhla. Parhaat lauluntekijät tekevät taikuutta lauluillaan. Otetaan katsaus myös viikonlopun talviurheiluun ja varsinkin ampumahiihdon alkukauteen. Ilo tulee ja menee, mutta ihana alakuloisuus on ja pysyy. Jääkiekon parissa on viime aikoina herätty selvittämään lajiin pesiytyneitä asiattomuuksia. Yksi näkee mielessään isän sankarina, toinen arvoituksellisena hahmona, jonka haluaisi tuntea paremmin.
Sovinnaisempi orkesteriestetiikka hävisi vähitellen taka-alalle äänimaisemassamme. Olit sitten chanson-legenda,ruotsalainen balladilaulaja, kapverdeläinen ikoni tai masentunut indie-poppari, kunnon melankolia toimii aina. Miten sanoa sopivan vähän ja kuitenkin riittävän paljon? Joskus hommat ratkaistaan puhtaasti rahalla ja toisinaan uuden elämän hintana on iso leima otsassa. Se vaatii etsimistä ja löytämistä, erehdyksiä ja oikeita oivalluksia. Sitä hän etsii myös musiikin kuuntelijana.
. . . . .