Runo koiralle. Metsästyspoliittinen runo; Vanha hirvimies ja suuri harmaja koira 2020-01-09

ahintz.com

. Ja niin me opimme elämään täyttä elämää, nauttimaan jokaisesta hetkestä. Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsät ja polut näin yhdessä kulkien, siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen, vierelläin kuljethan matkani viimeisen. Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois, koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

ahintz.com

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini. . Valo kirkas häikäisee ikkunasta, tuudittaa pientä koiranpoikasta. Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi päästä? Jos se oli minulla juuri äsken, se on minun.

Lasiin ikuistettu muisto

Älä itke, vaikket nää kesän auringon paistetta. Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin. Sydämeen koskee, muistelen hetkiä kun olit siinä. Sait lääkkeet vaivaan, tietenkin, ja parantumista odottelin. Luotamme lähdit parempaan maailmaan, ei ollut sulla aikaa kysellä miksi ja milloin. Koira ansaitsee ihmisen, jolla on vähän koiran mieli, joka ymmärtää sanoitta, joka lukee ajatukset, joka on kotona eikä karkaa.

Hallan kotisivut

Valoisat muistot kun matkassaan kantaa, ne toivoa sydämiin surun hetkellä antaa. Olit luonamme hetken ihan pienen vaan. Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa. Yhteinen aika pian lopussa on, sitä hyväksyä on vaikeaa.

Runoja koiralle

Vain pieni lapsi sisällämme ei tahdo sitä käsittää. Usein mä tunsin, mua ymmärrä ei koko maailmassa varmaan kukaan. Älä seiso haudallain itkien; en ole siellä - kuollut en. Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan. Vanha hirvimies nostaa aseenkin jo vanhan, miettii hetken… Terävä ääni! Sitä voi uskoa ei, mutta keväinen tuuli sut mukanaan vei. .

Kitty ja Kityn koirat: Koirien kauneimpia muistorunoja

. Olit vain hetken,mutta se oli tärkeää minulle Yhdessä se oli hauskaa. Sinä tulit suoraan sydämeeni, sinä toit lohdun murheeseeni. . Jos se vain näyttääkin siltä, että se on minun, se on minun. Jos se on suussani, se on minun. Taivaan enkelten kyliin, sinut luotamme lähetettiin, Pyhän Jumalan lämpimään syliin, käsiin suuriin ja rakastaviin.

Kaunis runo koiransa menettäneelle hakusassa

Maailmassa on viriämässä jotakin uutta Suolöytöjen allinen laa kirjo selittyy uskollisuudesta joilla en tarkoita vanho kalevalaisia runo. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä. Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia. Se ei välitä oletko köyhä vai rikas, Tyhmä tai viisas, ruma taikka kaunis. Lääkkeet eivät auta enää, nyrpistän nyt niille nenää.

Koirarunot

On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on. Tänä iltana varmaan jo haukahdat ja kaukana ajo käy, johon saata en sinua seurata ja joka ei tänne näy. Tiedän että taistelit, tiedän että yritit, tiedän kuinka lujasti, sä tahdoit jäädä tähän. Yö on toista hengitystä vajaa. Sä oot mun sydämmessä vieläkin, Sun siellä pysyvän tahtoisin, ja tiedän et siellä pysytkin, Sinua tulen siihen asti kaipaamaan, kunnes taivaassa jälleen kohdataan. . Kevät, kesä, syksy, talvi vuorotellen hyörii.

Turhalantien Tassut: Muistosanat/värssyt lemmikille/koiralle

Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Syvä suru on surtava aikanaan, - jokaisen omalla tavallaan. Ihana uni on sellainen, jossa ruukussa kasvaa luita, makeita häränhäntiä ja koiranherkkuja muita. Tähdeksikö asetuit, vai tuulenako kuiskaat pajupuussa, vai olitko se häikäisevä aalto jonka rannalla näin? Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Vuoden päästä päivänä kesäisen, tulit luokseni jalkaasi aristaen.