Masennuskomedia on tiukasti ajassa oleva teatteriesitys työelämästä burnout- ja masennuspotilaiden luvatussa maassa. Sitä kertovat irakilaiset näyttelijät Bakr Hasanja Harith Raad, irakilainen laulaja Ali Saed sekä iranilainen rap-artisti Soroush Seyedi, jotka ovat paenneet kotimaastaan voidakseen tehdä taidetta ilman hengenvaaraa. He tekevät hyvää työtä, liikekieli toimii onnistuneesti ja näyttelijät ovat omaksuneet ihmishistorian ajanjaksoihin sopivat eleet ja olemukset taitavasti. Dramatisoinnista vastaa Ari-Pekka Lahti ja ohjauksesta Juha Malmivaara. Näytelmäkirjailija Ringell kuvailee tarinaa leikkisäksi dystopiaksi. Kuka tekee älykkäimmän siirron ja kuinka peli muuttuu, kun rakkaus astuu kuvioihin? Asiasta toiseen hypättiin usein melko kärkkäällä väitteellä, mutta mitkään syytöksistä eivät jääneet perättömiksi huhuiksi.
Teksti © Lahden Kaupunginteatteri Plussat: + laadukas käsiohjelma, joka taustoittaa hyvin musikaalin maailmaa ja ajanjaksoa + lavastus ja puvustus + näyttelijöiden hyvät roolityöt, vahvat lauluosuudet erityisesti Annamari Karhulahden lauluosuudet olivat musikaalin parasta antia ja hyvin harjoitetut koreografiat Miinukset: - musikaalin kesto liian pitkä ja olisi kaivannut runsaasti tiivistämistä, vaikka suurimmasta osasta Elviksen kappaleista kuultiinkin vain lyhyet pätkät - äänimaailmassa oli pahoja ongelmia ensimmäisessä näytöksessä orkesterin kova soitto peitti lauluosuudet melkein kokonaan ja sanoista oli vaikeaa saada selvää , toisessa näytöksessä onneksi äänitekniikkakin pelasi jo paremmin - ohjaus kompasteli alussa pahasti, mutta parani loppua kohden musikaalin käsikirjoitus oli hyvä ja toimiva, mutta siihen väen väkisin ympätyt yli 20 Elviksen kappaletta tuntuivat liian tekemällä tehdyltä Love Me Tender -musikaali Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 19. Kesto 2 tuntia ja 35 minuuttia väliaikoineen. Making of Lea on lähestulkoon totta ja kertoo jokseenkin kaiken Suomen ja suomalaisuuden synnytystuskista vuonna 1869. Mikä lohduttaa silloin, kun toivottomuus on ihan lähellä? Kesto 2 tuntia ja 15 minuuttia väliaikoineen. Kesto noin 2 tuntia väliaikoineen. Näyttämöllä esiintyy Mikko Kauppila ja valosuunnittelusta vastaa Julia Jäntti. Yhdellä on Suomen passi, toisella väliaikainen henkilötodistus, kolmannen paperit menettivät juuri merkityksensä.
Koreografian 26-henkiselle ensemblelle on suunnitellut Jyrki Karttunen. Gwyneth Paltrow, Joseph Fiennes ja Judi Dench. Vaikka olen opiskellut biologiaa, ja historia on aina kiinnostanut myös, niin Sapiens avasi taas silmiäni. Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri Plussat: + näyttelijöiden roolityöt erityisesti Jarkko Niemi hysteerisena Paulina ihastutti + toimiva lavastus + näytelmän huumori Miinukset: - ohjaus oli ajoittain töksähtelevää - ennalta arvattavuus - näyttelijöiden ravaaminen pimeällä lavalla siirryttäessä kohtauksesta toiseen häiritsi kokonaisuutta Kolmen kimppa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa 30. Ja suurimpaan osaan ongelmista ihminen on se syypää.
Näyttämöllä nähdään Kansallisteatterin näyttelijöiden Markku Maalismaan, Karin Paciuksen, Ilja Peltosen, Heikki Pitkäsen, Antti Pääkkösen ja Juha Variksen rinnalla suomalaisen tanssin ja teatterin ykkösnimiä: Hanna Ahti, Iida Kuningas, Aksinja Lommi ja Johannes Purovaara. On tosi kiinnostava ratkaisu verhota kaikki näyttelijät maskien taakse. Seitsemänkymmentätuhatta vuotta sitten Homo sapiens oli vähäpätöinen eläin, joka vain puuhaili omiaan yhdessä Afrikan kolkassa. Valokuvaaja Hannes tajuaa tilaisuutensa koittaneen. Saako tälle kaikelle nauraa ja voiko kauhusta nauttia? Mieleni minun tekevi käy Pirren ja Hansun omien kokemusten ja kipupisteiden kautta läpi arkisia asioita, maailman syntyä, rakkautta, luontoa ja kosmosta. Hän pyytää ystävänsä Martinin Olli Rahkonen asumaan heidän kotiinsa, jotta Sofia kyllästyisi kimppakämppäilyyn ja lähtisi.
Sapiens-teoksen on julkaissut suomeksi Bazar Kustannus Oy 2016. Teksti © Q-teatteri Plussat: - näyttelijöiden roolityöt + lavastus ja musiikki + ohjaus ja visuaalisuus Miinukset: - tekninen vika kamerakaapelin kanssa ajan häiritsi pahasti esityksen videokuvien seuraamista - videokuvausta käytetttiin liikaa - yleisölle ei valitettavasti avautunut tai välittynyt näytelmän sanoma osa yleisöstä nauroi ymmärtämättä ehkä mille loppujen lopuksi nauroivatkaan Arki ja kauhu Q-teatterissa 19. Teksti © Kansallisteatteri Plussat: + loistava teksti, ohjaus, lavastus ja puvustus + näyttelijöiden roolityöt erityisesti Hannu-Pekka Björkmanin huikea roolityö + teatteriesityksen kokeminen oikeassa museossa taidenäyttelyn keskellä on piristävä elämys Miinukset: - esityksen lyhyt kesto näiden hurmaavien valkopartaisten miesten kanssa olisi viihtynyt huomattavasti pitempäänkin - esityksen selkänojattomat tuolit olivat epämukavat Vanhat mestarit Ateneumin taidemuseossa 24. Epäilen vahvasti, että tulen keksimisen aikaan ihminen on saanut käsiinsä pullollisen ketsuppia saatika Suomen leijonien pelipaidan. Salin valot hämärtyvät, lopulta sammuvat ja valkokankaan valo heittää penkkisilhuetin silmille.
Esityksen suositusikä on 16-vuotaasta ylöspäin. Yli itsekriittisyys on negatiivinen voima, joka usein jyllää sisälläni harjoitus periodin aikana. Intohimojensa, pelkojensa ja totuudenkaipuunsa kiihkeästi ajamana vanheneva mies seuraa ja jumaloi etäältä ihastustaan Venetsian sokkeloisilla kujilla ja lämpöä hehkuvilla hiekkarannoilla. Tässä perheessä ei voiteta rakkaudella, vaan ahneudella — kuka on valmis menemään pisimmälle. Näytelmä pohjautuu Fredrik Backmanin samannimiseen kirjaan 2012 , ja tarina on tuttu myös Hannes Holmin käsikirjoittamasta ja ohjaamasta elokuvasta 2015. Teksti © Helsingin Kaupunginteatteri Plussat: + näyttelijöiden roolityöt parhaansa tekivät ja yrittivät ehkä liikaakin pelastaa epäonnistuneen kokonaisuuden Miinukset: - pettymys kyseisen kirjan lukeneelle ja elokuvan katsoneelle - ohjaus ja lavastus - ei vastaa Helsingin Kaupunginteatterin ja Studio Pasilan totuttua laatua Ei kiitos! Tämä vuonna 1978 perustettu viihteellinen teatteri juhlistaa merkkivuottaan erityisen juhlarevyyn merkeissä, joka sai ensi-iltansa Linnanmäen Peacockissa toukokuussa. Luvassa on vahvasti roihuavia tunteita, renessanssiajan pukuloistoa, romantiikkaa ja tarina, joka vie 1500-luvun lopun Lontooseen.
Sellaisen olon, että nyt katsellaan ihmisdokumenttia. No oli mulla jotain odotuksia esitykselle: ihmiskunnan historiaa ja käännekohtia luotaavia merkkipaaluja odotin näkeväni. Anna ja Ahmed katsovat toisiaan silmästä silmään. Se jaksaa uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, vaikka maailma ympärillä muuttuu nopeammin kuin anatevkalaiset osasivat odottaa. Siellä hän odottamatta rakastuu samassa hotellissa asuvan puolalaisperheen kuvankauniiseen teinipoikaan.
Oli se mulla kesällä lainassa, mutta en kerennyt aloittamaankaan, kun piti jo palauttaa kirjastoon. Kokonaisuutena Photo Sapiens on loistavasti kiinni tässä ajassa ja hurmaa katsojan vahvalla läsnäololla ja terävällä tekemisellä. Kulttuuritähdet-sivuston antamien tähtien avulla selvität nopeasti ja helposti mm. Carl-Gustaf Jernström ja Leena Jurvakainen perustivat sirkuksen vuonna 1976. Kesto 2 tunti ja 35 minuuttia väliaikoineen. Kaiken keskellä kultakala ui loputonta ympyräänsä neljännessä kerroksessa.
Marina Meinanderin ja Kirsi Porkan kirjoittama ja ohjaama uutuus on rehevä satiiri nykyhetkestä ja hersyvä katsaus tulevaisuuteen. Näytelmän on suomentanut Reita Lounatvuori. Se herättää tunteita, kuten naisen ja miehen välinen suhde vain voi. Tällä kertaa Palmu etsivineen tutkii helsinkiläisessä kerrostalossa kaasumyrkytykseen kuolleen rikkaan leskirouvan tapausta. Leipomotanssikohtaukselle isot aplodit, se oli upea!. He muodostavat dioraama-asetelmia, välistä liikkuvia, välistä vitriiniin pysäytettyjä kolmiulotteisia havainnekuvia.
Näytelmän on uudelleen suomentanut Lauri Sipari, ja lavastuksen ja puvut on suunnitellut Elina Kolehmainen. Marie Persson Hedeniuksen, Johan Rheborgin ja Emma Buchtin näyttämösovituksen 2015 on suomentanut Päivi Storgård. Näyttelijät lavalla toteuttavat ääneen luettua tekstiä, päästäen satunnaisesti äännähdyksiä mutta puhumatta mitään. Fleming, huikenteleva nuorukainen, on patologinen valehtelija ja rehentelijä. Pirkko Saision kirjoittama, Jussi Tuurnan säveltämä ja Laura Jäntin ohjaama musiikkinäytelmä tuo huikean näyttelijäensemblen Suurelle näyttämölle.