Taustakangas ja Ruotsin vallan aikakausi viedään kekseliäästi pois. Piika Julma-Matleena Merja Pietilä on onnettomasti kaikessa tässä mukana. Ylhäisten naisten alla elää koko näytelmän tärkein henkilö. Vinkki: Ouluun kannattaa tulla vaikkapa viikonloppulomalle ja käydä Oulun teatterissa. Siihen syyllistyivät nekin, jotka osaltaan itse kokivat sortoa. Näiden lisäksi Pikisaliin saadaan syksyllä näytelmä nimeltä 60.
Mutta miksi äidin osa on niin vaikea? Niiden voi nähdä kuvastavan niin paikkaa, aikaa kuin asemaakin. Sota päättyy, valta vaihtuu ja kaupunkiin saapuu venäläisiä upseereita. Se on tarina vapaudesta, oikeuksista, velvollisuuksista sekä niiden puutteesta. Oulun teatterin syksyn ohjelmisto on julkaistu omien esitysten osalta. Kun oli vuoroni saada palvelua, takaa saapui herra esittämään oman tilauksensa. Helmilotta Niirasen mainitsema moderni tvisti on havaittavissa erityisesti musiikissa.
Helmilotta Niiranen sanoo, että vaikka kyseessä on sama näytelmä esityksestä toiseen, on ensi-illassa silti oma tunnelmansa. Käsikirjoitus ja ohjaus Hanna Ojala. Henkilökunnan molemmat jäsenet kiinnittivät oitis huomion jälkeeni tulleeseen ja ryhtyivät kiivaasti tyydyttämään hänen tarpeitaan. Oulu palaa kirkon katto romahtaa kuva Oulun teatterin kuvapankki Maiju Pohjanheimo Kokonaisuutena näytelmä oli hyvä. Oulu on Turun jälkeen Suomen suurin kaupunki ja ulkomaankaupan keskus.
Läsnä oli niin poliittista kuin virkamiesjohtoakin ja liike-elämän kärkipaikoilta tuttuja kasvoja. Marraskuussa ensi-iltansa saa Vihainen leski. Kokonaisvaikutelmaa tehostavat musiikki, lavastus ja valaistus. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable. Vai totuimmeko vain niiden puristukseen? Paneelin vetää kirjastopalvelupäällikkö Heidi Karhu. Teatteriyleisön tuntema kerrontatapa on hallittua ja vie sujuvasti eteenpäin. Se on tarina sisäisistä ja ulkoisista kahleista, jotka meitä sitoivat 200 vuotta sitten ja jotka sittemmin ovat väistyneet.
Näytelmä kasvaa Julma-Matleenan ensimmäisiin sanoihin. Perillä Oulussa ollaan klo 11:30. Paikalla panelistit ohjaaja Hanna Ojala, Tiina Kinnunen ja Riitta Mäkelä. Aina toivon herätessä se viedään mitä julmimmalla tavalla pois. Laitosteatterin historiallista näytelmää ravistellaan hellästi. Ohjauksesta vastaa Taru Mäkelä, ja pääroolissa on Anneli Niskanen.
Se on tarina vapaudesta, oikeuksista, velvollisuuksista sekä niiden puutteesta. Liki kolmetuntinen Sara Wacklinin Oulu palaa tarraa vahvasti otteeseensa, murskaa ennakkoluulot ja viihdyttää ensihetkestä viimeiseen. Musiikkina näytelmässä soi sekä punk että metalli. Hölmöyttään hän antaa bisneksensä sekä nuorimman kauniin tyttärensä kauppaneuvos Nygårdin hellään hoivaan. Kärjistyksistä huolimatta naisissa on syvyyttä. Kyseessä ei ole nauruhermoja kutkuttava komedia, vaan kuvaus luokkayhteiskunnasta ja naisen asemasta.
Vaikka Tuula Väänäsen teräväsanaisessa kauppiaan leskessä on aavistus leskikreivitär Violet Crawleyta, ei Wacklinista tislata Oulun omaa Downton Abbeytä. Hanna Ojala nostaa huumorin esiin, kärjistää ja liioittelee surutta. Miksei Aki Pelkonen ole kaikissa kotimaisissa elokuvissa — ainakin Pölösen?. Hetkeä aiemmin näyttämöllä oltiin koettu vuoden 1822 suurpalo, joka tuhosi kaupunkia laajasti. Se alleviivaa näytelmän sanoman yhä jatkuvaa ajankohtaisuutta. Nyt kannattaa kyyninenkin nuoriso kutsua teatteriin. Oulun teatteri ja Oulun kaupunginkirjasto järjestävät ensi-illan kunniaksi paneelikeskustelun.
Vai totuimmeko vain niiden puristukseen? Teemojensa kannalta se olisi kuitenkin aivan hyvin voinut sijoittua tähän päivään ja oikeastaan mihin hyvänsä. Se on tarina sisäisistä ja ulkoisista kahleista, jotka meitä sitoivat 200 vuotta sitten ja jotka sittemmin ovat väistyneet. Hän myös lausuu julki näytelmän ilmeisen feministisen sanoman niin, että se ei varmasti jää kenellekään epäselväksi. Marian rakastettu, fennomaani Isak Wiren on reppana aatteen marttyyri. Lisäksi syksyllä jatkavat keväältä tutut Peppi Pitkätossu, Pohjoisesta tuulee, ja Tontut suutareina.
Ne kertovat tarinaa osaltaan nousemalla, laskemalla ja pyörimällä. Tiina ei tahdo miestä ollenkaan. Sara Wacklinin Oulu palaa on koskettava, pysäyttävä ja ajatuksia herättävä tarina luokkaeroista, sukupuolieroista ja vallasta. Jos Anja Kaurasen Pelon maantiede 1995 joskus sävähdytti miesvihallaan, nykyisin sitä ei enää edes huomaa. Kun silmämeikit pyyhitään neitseellisen valkeaan lakanaan, ei vielä tiedetä, onko seuraava väri musta tai punainen. Laitosteatterin historiallista näytelmää ravistellaan hellästi.
Lähetä tiedostosi tai linkki tiedostoon osoitteeseen lehtisali. Ponnistelu näkyy näyttämöllä tehokeinojen runsautena. Hallitseva elementti ovat suuret liikkuvat levyt, joilla luodaan kehystettyjä etäisyyksiä, mutta toisaalta esitetään myös varsin konkreettisesti kirkon romahdus. Ohjaaja-käsikirjoittaja Hanna Ojala on luonut teoksestaan voimallisen kannanoton, joka jatkuu läpi näytelmän. Häntä höykytettiin, huijattiin ja pahoinpideltiin surutta. Vanhin tytär Tiina Anne Syysmaa ei halua koristautua naittamispeliin.