Metsästysajat: Heinätavi Metsästysalue Ajat ja tiedot Koko maassa 20. Nokka lyhyt, pää pieni, yleisvaikutelma vaalea. Metsästysajat: Isokoskelo Metsästysalue Ajat ja tiedot Koko maassa 1. Pesä lähellä rantaa kasvillisuuden suojassa tai avoimesti. Esiintyminen: Koko maassa, runsain eteläpuoliskossa.
Nuoren linnun sekoittaa helposti kaikkiin harmaisiin hanhiin. Koko naama on valkea päälakeen, niskaan ja kurkkuun asti. Silmät ovat keltaiset nuorilla tummat. Siipipeili vihreä, naaraalla vihreä loiste heikko tai puuttuu. Ravinto: Ruoho, kosteikkokasvit ja jyvät.
Nokka on lyhyt ja paksutyvinen. Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 7—14 harmaanvihreää munaa. Talvehtii Länsi- ja Lounais-Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Jalat oranssinpunaiset myös lapasorsalla on oranssinpunaiset jalat. Nuorilla yhtenäisemmän harmaa höyhenys kuten kyhmyjoutsenella ja nokan tyvi on punertava. Lisääntyminen: Munii huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa 5—12 munaa.
Naaraspukuinen tavi aikuinen naaras ja nuori lintu muistuttaa heinätavinaarasta, mutta eroaa siitä tummemman yleisvärin, pienempitäpläisen kirjailun ja epäselvemmän silmäkulmanjuovan perusteella. Naaraalla mustan ja ruskean kirjava höyhenys, joka hieman punertava. Seppo Vuolanto mainitsi siinä kirjoituksessaan, että näitä poikkeavan värisiä sinisorsia on alkanut näkyä Suomessa entistä useammin. Esiintyminen: Yleinen koko maassa, suosii salolampia. Samoin olen nähnyt variksen jolla on huomattavasti valkoista höthenpuvussaan.
Nuoren haapanan höyhenyksen kuviointi tiheämpää kuin vanhan ja kuvun sivuilla on verkkomaista kuviointia. Koiraalla on kermanvalkea otsakilpi, pää ja kaula ovat kanelinruskeat. Vuosisadan alussa lajia tavattiin Pohjanlahdella muuttoaikana suurinakin parvina. Valkea perä eroaa jyrkästi mustasta pyrstöstä. Tavi on sorsistamme pienin ja toiseksi yleisin sinisorsan jälkeen. Lajin pesimäalue on Euraasian Jäämeren rannikon tundralla. Kaula on lyhyempi ja vaaleampi kuin metsähanhen ja tundrahanhella ei ole metsähanhen tumman pään ja ruumiin välistä eroa.
Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Suomen lajilistaa ylläpitää , ja sen harvinaisuushavainnot käsittelee. Pesii koko maassa, mutta suosii Lapin ja itärajan rauhallisia erämaalampia. Pää on kulmikas ja otsa korkea. Kun sorsia ja lintuja syötetään pulla- ja leipäpalasilla ja kasvuiässä olevat poikaset saavat niistä ruokansa, ne eivät saa silloin oikeaa ravintoa, jota niiden kehitys tarvitsisi.
Esiintyminen: Tavataan Suomessa vain muuttoaikana huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Kaula suhteellisesti pitempi ja nokka keltaisempi kuin pikkujoutsenella. Suomen kautta muuttavat pesivät pääosin Siperiassa. Koiraan harmaalla kyljellä on valkoinen pitkittäisjuova. Poskilaikkua ei ole koskaan nuorilla.
Lisääntyminen: Munii toukokuussa 7—10 kermanväristä munaa. Lennossa pitkä kaula ja kiilamainen pää. Naaraan yleisväri on vaaleampi ja harmahtavampi kuin muiden puolisukeltajien. Haapananaaraan ja syksyisen koiraan voi sotkea harvinaiseen rauhoitettuun harmaasorsaan, mutta harmaasorsalla siipipeili on valkoinen tai vaaleanharmaa ja rajoittuu mustiin höyheniin. Ravinto: Vesikasvit ja niiden siemenet, pikkueläimet. Haahkalla nokan sivun höyhenkiila ulottuu sierainaukkojen alapuolelle nuoret ja naaraspuoliset kyhmyhaahkat vaikea erottaa haahkasta.
Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 6—9 kermanväristä munaa. Nuoret vaikuttavat vanhoja hintelämmiltä, nokka himmeämpi harmaasävyinen. Kaikissa puvuissa koiraan nokka kellertävä, naaraan oranssi ruskein kuvioin. Juhlapukuisella koiraalla tummanvihreä pää, mustatäpläinen punaruskea rintavyö, siipilaikussa kaksi mustaa poikkijuovaa. Ravinto: Vesikasvit, siemenet ja jyvät. Tavin koivet ovat vihertävänharmaat, nokka harmaa ja silmän värikalvo tummanruskea.