Mutta sitten vaimo Helenalla Vuokko Hovatta on tunnustettavaa, poika Sebastian Artu Kapulainen ilmoittaa vaihtaneensa nimensä, naapuri Pavel Sixten Lundberg kaipaa juttuseuraa, remonttimies Leo Jouko Klementtilä uhkaa romahduttaa koko talon ja vaimon paras ystävä Elsa Vappu Nalbantoglu tahtoo hänkin puhua. Tai tiedän, tiskaus ja silttäminen kuuluvat kyllä samaan kategoriaan. Florian Zellerin Täydellinen lauantai on rakenteeltaa yhden miehen show. Pastataikina on Antin bravuuri ja mulle jääkin sitten ne kaikki muut taikinat. Ajatus omasta rauhallisesta hetkestä itselleen sopivana ajankohtana ei ole ollenkaan huono ajatus, jos miettii omaa elämäänsä, vaan useimmiten tuollainen hetki on hankala toteuttaa.
Jaakko Saariluoman ohjaus pitää esityksen kasassa ja tarjoaa yleisölle paljon hauskoja hetkiä ilman turhaa kohellusta. Maton pesua, pölyjä siellä, pölyjä täällä, Milon karvoja ja leluja joka puolella, tavaroita ihan väärissä paikoissa, huh huh. Helsingin Kaupunginteatteri — Täydellinen lauantai — Kuvassa Pekka Strag ja Vuokko Hovatta — Kuva © Tapio Vanhatalo Antti Mattilan lavastus on skandinaavisessa tyylikkyydessään hieno ympäristö tarinan tapahtumille. Helsingin Kaupunginteatteri — Täydellinen lauantai — Kuvassa Vappu Nalbantogu, Pekka Strag ja Vuokko Hovatta — Kuva © Tapio Vanhatalo Näytelmässä ollaan Markuksen olohuoneessa, jossa tämä yrittää kuunnella juuri kirpparilta löytämäänsä levyä. Kahvakuula kainalossa on lifestyleblogi, jossa elämäntapamuutoksen tehnyt bloggari kirjoittaa hyvinvoinnista, liikunnasta, ruuasta ja kaikesta niihin liittyvästä. Maria Rosenqvistin pukusuunnittelu on luonut jokaiselle hahmolle hyvän vaatetuksen, heidän persoonansa pääsee sopivasti esiin puvustuksen kautta.
Markus Pekka Strang on vihdoin saanut käsiinsä pitkään etsimänsä levyn, ja haluaisi nyt viettää täydellisen lauantain sitä kuunnellessa. Asunto vihjailee siitä rauhasta ja tyyneydestä, jota Markus ei tunnu saavuttavan. Ilmeisesti käsiohjelmat pitää saada teattereissa painoon siinä vaiheessa, kun produktion työstäminen on kiivaimmillaan ja luovan työn henkinen kuormittavuus ohjaajan osalta huipussaan. Syyskuussa kävin ahkerasti teatterissa ja nyt ajattelin kertoa tunnelmistani Helsingin kaupunginteatterin Arena -näyttämöllä vielä joulukuun ajan esitettävästä esityksestä. Ihmissuhteetkin sattuvat juuri sillä rentoutumisen ajalla kääntyä päälaelleen.
Sixten Lundberg teki näytelmän Pavelin roolin jo Lilla Teaternin versiossa ja nyt saman roolin suomen kielellä. Pulma, johon Saariluoma viittaa käsiohjelman ohjaajan kommentissa, on kohtausten ajoitus. Pekka Strang loistaa Markuksen roolissa, hän on aivan mahtava. Lisäksi tilapäistä henkilökuntaa on noin 100. Hauskimmillaan komedia oli, kun Markuksen vaimoa näytellyt Vuokko Huovatta ja Markuksen rakastajatarta näytellyt Vappu Nalbantaglu olivat näyttämöllä ja Strangin yksinpuhelu muuttui dialogiksi. Tarinan juoni on kuitenkin varmasti tuttu useimmille teatterin harrastajille monista muista komedioista.
Pääosassa on Markus Pekka Strang , joka on vihdoinkin löytänyt unelmiensa levyn pitkän etsinnän jälkeen ja tahtoisi sen kuunnella nautiskellen ja kaikessa rauhassa. Vaikka yllättävistä käänteistä syntyvät iskut olivat ennalta arvattavissa, ne osuivat nauruhermoon. Työskentely ruotsinkielellä on varmasti ollut Saariluomalle avartava kokemus ja pohjustanut torstain onnistumista. . Tämä ei tietenkään välttämättä avaudu meille suomalaisille katsojille, vaan esityksen alku tuntui hieman laahaavalta.
Täydellinen lauantai Helsingin kaupunginteatterin ensi-ilta Areena-näyttämöllä 5. Välillä keksitään päästä mutta sitten on kyllä sellaisiakin ruokia jossa vaalitaan reseptiä alusta loppuun saakka. Rooleissa Pekka Strang, Vuokko Hovatta, Vappu Nalbantoglu, Arttu Kapulainen, Jouko Klemettilä, Sixten Lundberg, Matti Rasila. Ja lisätietoja löydät linkin takaa Taas tuli täyslaidallinen sitä kuuluisaa nauruterapiaa! Pääruokana meillä oli tällä kertaa täytetty kanarulla ja itse tehtyä pastaa. Näytelmän hidas tempo ei ole kuitenkaan farsille tyypillinen tapa tehdä. Pekka Strang urakoi komedian keskeisessä Markuksen roolissa äänensä käheäksi. Hermo meinaa mennä myös Jouko Klementtilän mainiosti esittämään Leoon, jonka remonttihommat ovat tuhota kaiken.
Siihen minäkin pyrin, vähän kerrallaan ja vaikka joka päivä, niin suursiivoustakaan ei tarvitse oikein koskaan pitää. Antti Mattilan lavastus on tyylikäs ja toimii hyvin tapahtumien näyttämönä. Niin paljon väärinkäsityksiä, absurdeja tilanteita ja yhteensattumia, että ei tosikaan ja menossa ollut putkiremontti ongelmista sittenkin ehkä oikeasti se pienin huoli nauraa. Ranskalaisen Florian Zellerin vuonna 2013 julkaisema Une heure de tranquillité on ollut iso hitti kirjailijan kotimaassa. Koko muu maailma vaan tuntuu asettuvan suunnitelmaa vastaan.
Mestarillisesti suomen kieltä käyttävä Lounatvuori on myös onnistunut kiteyttämään ironian kautta näytelmän nimessä kahteen sanaan sen keskeisen sisällön. Tämäpäs oli varsin onnistunut komediapläjäys! Ranskalaiset teatterit ovat markkinoineet Zellerin näytelmää farssina. Tykkään kyllä siististä kodista enkä halua asua missään sikolätissä mutta se siivoaminen vaan on niin ärsyttävää hommaa etten toista tiedä. Me molemmat tykätään tehdä ruokaa ja kokeilla uusia makuelämyksiä ja soveltaa reseptejä omaan makuun sopiviksi. Ne hölmöt muut ihmiset, jotka järkyttävät rauhaa kun mies haluaisi vain kuunnella levyä itsekseen. Arttu Kapulainen tekee hyvän roolin Sebastianina, hyvin luontevaa ja toimivaa työtä.