By checking this field, you consent to the processing of your personal data Show more By checking this field, you consent to the processing of your personal data for the purpose of direct marketing, and inclusion into the database for direct marketing, which includes the sending of commercial messages by all means including electronic equipment from the Doc-Air, z. Taisin ajatella niin, että hmm, kerro vielä lisää. Kun olimme Iiriksen kanssa aloittaneet seurustelun, oletin, että minulla on ilman muuta lupa suudella muita naisia. Olemme olleet niin kauan toistemme peilinä. Isä puhuu siitä, kuinka hänen nuoruudessaan ei mielisairasteltu. Welcome to a platform where professionals can meet and exchange information and ideas.
Iiris: Rakastuin syvästi, me molemmat rakastuimme. Auktoriteetteihin pitää uskoa, ja hierarkia on vain hyvästä. Heikko ei saanut olla, tai ainakaan näyttää sitä. Paitsi että isä muistaa toisin: Visahan oli kiltti lapsi, kuin Herran enkeli. Visa Koiso-Kanttila istuu työhuoneessaan ja pelkää. He directs and produces his films in co-operation with his wife and colleague Iiris Härmä. Mutta vanhemmatkaan eivät voi vetäytyä vastuusta.
Eli niin kuin Stakesinkin tutkimus kertoo: pienten lasten vanhemmat tekevät kaikkein eniten töitä. En voi vaan lillua tässä elämässä. Ainakin hän on kokenut, ettei hän saanut olla lapsena oma itsensä; herkkä ja heikko. Ajattelin, että mieletön tyyppi, mieletön elämänkokemus! Ajattelin niin, että jos et anna itseäsi minulle kokonaan, en halua sinua ollenkaan. Se ei olisi millään ollut eettistä, mennä näin intiimeihin asioihin. Ja siksi, että olen koko aikuisikäni pohtinut elokuvan teemoja: uskollisuutta parisuhteessa ja rakkauden rajoja. Minulle ei ole tullut mieleenikään.
Iiris: Pidin perinteitä ja rituaaleja tärkeinä. By checking this field, you voluntarily consent to the registration of the user account Show more By checking this field, you voluntarily consent to the registration of the user account maintained on the website of the controller Doc-Air, z. Kukaan ei saa eikä halua olla heikko. Parikymmentä vuotta ja useita remontteja myöhemmin he ovat samaa mieltä kuin silloin: tämä on unelmien koti. Siksi hän on tehnyt Taideteollisen korkeakoulun lopputyönään äärimmäisen henkilökohtaisen dokumenttielokuvan Isältä pojalle. With daily news, interviews, data bases, in-depth investigations into the audiovisual industry, Cineuropa aims at promoting the European film industry throughout the world. But while one knows those rivers will finally reach the sea, one cannot say the same thing about the unpredictable rivers of life and where a raft of consequences may carry the protagonists.
Kirjoita poika niin kuin miehet. Visa: Huomasin, että oli ihastusta ilmassa. Visa: Iiris teki tämän niin selväksi, että kerrasta opin. Hämmästyin vilpittömästi: Miksi sinä noin teet? Hän tuli ikään kuin taidemaailmasta, mikä oli minulle vierasta ja kiehtovaa. Iiris: Haaveilin elokuvien tekemisestä, mutta kynnys oli korkea, sillä minulla ei ollut alan koulutusta. Syökseekö suu seuraavaksi kipinöitä vai ehtivätkö ne sammua kosteista kyynelistä? Kauheasti avauduin heti, olin epätoivoinen nuori mies. Ainakin minun videonauhurini pysähtyi ensin kerran, sitten toisen, ja vielä kolmannenkin kerran.
Koiso-Kanttilan mielestä siinä on kuilu, joka on saanut paljon pahaa aikaan. Sitä Koiso-Kanttilakin pohti, kun hän kahdeksan vuoden kypsyttelyn jälkeen päätti tehdä tämän elokuvan. Nyt meidän pitäisi miettiä, mikä on oikeasti totta, eikä sitä, miten sinä koet asiat nyt 20 vuoden jälkeen. Kuinka suusta pääsi perkelettä, kuinka hän puristi poikansa sohvan väliin nojaamalla taaksepäin. Visan muistossa on alistumista, henkistä väkivaltaa.
Siis ihan muunlaisen kuin Koiso-Kanttilan aikaisemmat dokumentit: Itä-Helsingin lähiönuorten taistelusta surkeissa oloissa kertova, palkittu Karkotetut tai Viimeistä päivää, joka etsi globalisaation seurauksia linja-autotehtaalla. Koiso-Kanttila jututtaa myös isoisäänsä, siteeraa psykoterapia- ja unipäiväkirjojaan ja seuraa kameralla oman lapsensa ristiäiset, kertoo miltä tuntuu ja tuntui. Tämä on pakko katsoa loppuun, vaikka ahdistaakin. Olimme niin auki toisillemme, että näimme jopa samaa unta. Iiris: Ajattelemme, että jos vain olemme yhdessä, kaikki selviää.
Visa Koiso-Kanttila 1970 is one of the most acknowledged documentary film directors in Finland and Scandinavia. Haluan aina ensimmäiseksi kuulla Iiriksen mielipiteen, oli kyse sitten työhön tai ihmissuhteisiin liittyvästä ongelmasta. Ei hän isänmurhaa halunnut tehdä. Minä kasvoin Oulussa kulttuurissa, jossa aikuiset juhlatilanteissa suutelivat, koskettelivat ja saunoivat yhdessä. Nyt päähän potkittu on Koiso-Kanttila itse. This is exactly the kind of abuse, treason, aggression and transgression that will push Vesa and Kaarlo into maturity.
Toteutimme tunteen 110-prosenttisesti: kirjoitimme rakkausrunoja, valokuvasimme, jopa maalasimme toisiamme. Visa saa minut haastamaan itseni. Opiskelimme, menimme naimisiin kesäkuussa 1996 ja sitten ostimme tämän talon. How has that era affected our conception of parenthood, marriage and sex — the relationship between a man and a woman? Visa: Enkä muunlaista puolisoa sietäisikään. Eivät ne kai ole kaikki lavastettuja? Iiris: Jotta suhde hengittää, tarvitaan omia ystäviä ja erillistä elämää. Director: Visa Koiso-Kanttila Visa Koiso-Kanttila born in 1970 is a Finnish film-maker who is primarily known for his documentaries, such as Portrait of a Man 2010 and Look At Me 2010.
Riku Siivonen kuva Henna Aaltonen Visa Koiso-Kanttilan dokumentti Isältä pojalle esitetään DocPoint-festivaaleilla 15. His documentary films have won several awards both at national and international film festivals. It's a powerful story of two families of architects being torn apart by crumbling of moral conceptions and the parents' endless need for love and freedom. Siis samaan aikaan, kun vanhemmat olivat olleet kotona. Siksi se oli niin tärkeä. Koiso-Kanttilan oma perhe asuu Espoossa, mutta Visan ja hänen vaimonsa — ja työtoverinsa — Iiris Räihän työhuone on Vallilassa.